Esteettömyys vai ”esteettömyys”

Nyt on ollut taas keskustelua julkisuudessa esteellisistä tiloista ja niihin liittyen syrjinnästä. Parempiin ratkaisuihin ehdottomasti pystyttäisiin monessa kohtaa, jos asia nähtäisiin tärkeäksi. Vaikka siitä ei saisi olla kyse, koska esteettömyys ei ole mielipide, vaan lakeihin perustuva velvoite. Ja kannattaa tiedostaa seuraava: ”Esteettömyyden kannalta on olennaista se, onko tila tai palvelu tarkoitettu yleisön käyttöön, ei se onko se julkisen vai yksityisen omistama ja ylläpitämä.” (Rakennettu ympäristö kaikille, Esteettömyystyöryhmän raportti, Ympäristöministeriö 2023)

Olisi hienoa, että esteettömyys ja sen kehittäminen nähtäisiin kunnia-asiana ja positiivisena asiana ja haluan käsitellä sitä niin. Nyt koen kuitenkin tarpeelliseksi hieman pohdiskella…

Asioihin puuttumisesta

Siitä lähtien kun valmistuin esteettömyyskartoittajaksi, olen kulkenut väkisinkin ”esteettömyyssilmälasit” päässä ja potenut oikeastaan koko ajan huonoa omaatuntoa: Näen liian paljon huonoja ratkaisuja ja en silti oikein voi puuttua asioihin. Millä valtuuksilla puuttuisin? Vai voisinko, vaikka minä tai seuralaiseni emme ko. ratkaisuja olisi tarvinneet? Monesti on tullut mieleen, että pitäisikö infota omistajaa. Jos hän ei vaikka tiedä, että ratkaisu on esteellinen, niin silloin voisin auttaa. Jos asioihin ei puutu, niin sitten parannusta ei ehkä tapahdu. Puuttuminen pitäisi tietysti tehdä rakentavasti ja ehkä mielellään kirjallisesti suoraan kohteesta vastaavalle. Ja se on vaan tosiasia, että sitä informointia pitäisi tehdä jatkuvasti ja niin monessa paikassa, että siihen menisi ehkä kohtuuttoman paljon aikaa. Ja edelleen, olisiko minulla edes oikeus puuttua… Ei kai… Kaikkiin palautelomakkeisiin kyllä – joita pyydetään -kirjoitan esteettömyyteen liittyvistä puutteista, jos olen havainnut niitä.

Olen todella pahoillani esteettömyyttä tarvitsevien ihmisten puolesta, mutta harmittaa myös tilojen rakennuttajien puolesta, jos ovat halunneet esteettömiä ratkaisuja ja ovatkin vaikka tietämättömyyttään rakentaneet vain näennäisesti esteettömiä ratkaisuja. Kannattaa ehdottomasti kääntyä esteettömyysasiantuntijan puoleen, koska esteettömyysmääräykset ja -suositukset ovat olemassa ja niitä noudattamalla saadaan oikeasti esteettömiä ratkaisuja. Tässä kohtaa muistutan, että esteettömään ympäristöön kuuluvat fyysisen ympäristön (liikkuminen ja tilaratkaisut) lisäksi myös kuuleminen, näkeminen ja ymmärtäminen (opasteet ja ohjeet). Ainakin aistiesteettömyys ja hyvä sisäilma on myös syytä huomioida, jos halutaan ”hyvä tila”.

On todella hyvä, että esteettömyyttä tarvitsevat ihmiset tuovat esille epäkohtia niin suoraan kuin julkisuuteenkin. Tässä kohtaa kyllä ajattelen (vaikka yllä asiaa pyörittelinkin), että se olisi myös meidän kaikkien yhteinen tehtävä… Ja miksi esimerkiksi julkiset ulko- ja sisätilat eivät vaan voi automaattisesti olla oikeasti esteettömiä? Miksi joidenkin ihmisten pitää ”taistella”, että pääsevät esimerkiksi ovesta sisään tai miksi heidän pitää jäädä joidenkin ”juttujen” ulkopuolelle? Tässä meillä on paljon vielä työtä, mutta uskon vahvasti, että olemme menossa kohti parempia ratkaisuja. Toivottavasti.

Esteettömyys on harvoin vain yksi asia

Näihin ns. esteettömiin ratkaisuihin liittyy myös se, että ilmoitetaan esimerkiksi alueen olevan esteetön, koska siellä on inva-vessa. No hyvä on, jos löytyy esteetön wc, mutta se ei tee vielä koko tilasta tai alueesta esteetöntä, koska esteettömyyteen kuuluu vielä paljon muutakin. Tai jos tehdään liikuntaesteisten autopaikka, niin ei se riitä, että se on oikein mitoitettu ja merkitty. Paikalle on myös muita vaatimuksia: mm. se, että sieltä pitää esimerkiksi päästä esteettömästi pois.

Esteettömyyden tulee olla katkeamaton ketju: se on vähän niin kuin heikoin lenkki, jossa siis heikoin kohta ratkaisee, kuinka esteettömyys toteutuu. Alla Invalidiliiton somessa julkaisema kuva, joka näyttää olevan jostain ulkomailta, mutta vastaavan tapaisia esimerkkejä löytyy kyllä täältä kotimaastakin. Eli esteettömiin paikkoihin pitäisi myös päästä. Muuten ne eivät ole oikeasti esteettömiä. Tämä kuva kertoo asian paremmin kuin tekstini. (Ja itse asiassa asia on laajempikin, tämä vain esimerkkinä.)

Uskon, että mitä enemmän esteettömyydestä tiedotetaan ja tiedetään, sitä esteettömämpää ympäristöä on mahdollisuus saada. Ja varmaan auttaisi myös se, jos saataisiin lisää lainsäädäntöä.

Esteettömyys on aihe, josta aion jatkossa kirjoittaa ainakin täällä blogissani, toivottavasti muuallakin. Yksilöidymmin kuin tässä ja sillä mielellä, että mitä se tarkoittaa ja millaisia hyviä ratkaisuja löytyy. (Aiemmat blogikirjoitukseni aiheesta ovat Esteettömyydestä ja Esteetön ympäristö – huomioitavia asioita toimitilojen suunnittelussa.)