Opettajasta yrittäjäksi
PÄÄTOIMISEKSI YRITTÄJÄKSI LÄHEMPÄNÄ KUUTTA- KUIN VIITTÄKYMPPIÄ
Kolmas syksy, kun en mennyt kouluun… Ei tässä ikinä pitänyt näin käydä, mutta kävi kumminkin. Siis minusta tuli PÄÄTOIMINEN sisustussuunnittelija ja siirryin opettajasta yrittäjäksi.
Sanoin itseni irti vakituisesta toimesta
Vuosi sitten keväällä – keskellä pandemiaa – minä, TODELLA turvallisuushakuinen ihminen, sanoin itseni irti vuoden virkavapaan jälkeen 56-vuotiaana kunnan vakitoimesta ja siirryin sivutoimisesta yrittäjästä päätoimiseksi yrittäjäksi. Olen yrittäjän tytär ja tyttäreni on yrittäjä, mutta minusta EI IKINÄ pitänyt tulla yrittäjää, ei edes sivutoimista, jona ehdin olla vuodesta 2015. Sisustussuunnitteluopinnot ja moni muu asia johtivat vaan siihen…
Ehdin olla tekstiilityönopettajana kolmekymmentä vuotta, joista viimeiset runsaat 20 vuotta Euran yhteiskoulussa. Tykkäsin tekstiilityön opettamisesta ja oppilaiden kanssa työskentelemisestä todella paljon. Pidin myös työyhteisöstäni ja olin aivan varma, että teen sitä työtä työurani loppuun saakka.
Joitakin vuosia sitten tuli opetussuunnitelmaan käsityö (entisten tekstiilityön ja teknisen työn sijaan) ja se muutti työnkuvaani viimeisinä vuosina todella radikaalisti. Käsityöllä oppiaineena on toki mahdollisuutensa enkä ota tässä mitään kantaa siihen. Mutta itselleni tekstiilityön opetus oli niin lähellä sydäntä, että olisin halunnut ennemmin jatkaa sen opetuksen kehittämistä. Samaan aikaan minulla oli sisustussuunnittelutöitä koko ajan sivutoimisena niin paljon kuin ehdin tekemään. Niihin aikoihin vietimme aikaa paljon myös hoivakodeissa ja sairaalassa omien vanhempieni ja appiukon luona ja oikein pysähdyin miettimään sitäkin, että mitä itse ammatillisesti vielä haluan. Saimme myös tiedon tulossa olevasta ensimmäisestä lastenlapsestamme ja se ilouutinen sinetöi päätöksen, että en halua jatkaa kahden työn tekemistä. Aloin miettimään, että uskaltaisinko…. Sain perheen tuen ja kannustusta muualtakin…mutta uskaltaisinko sittenkään…
Uskalsin, koska sain vuoden virkavapaata.
Mitä ajatuksia kahden vuoden jälkeen
Joka ikinen päivä olen ollut tyytyväinen päätökseeni. Tykkään työskennellä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta työyhteisöä välillä kaipaan. Töitä on tähän saakka ollut paljon ja olen kiitollinen siitä. Olen suorastaan yli-innostunut työstäni. Silti mieltä askarruttaa välillä, että enhän voi tietää, miten ensi vuonna ja seuraavana jne… Eli sen riskin kanssa elän. Mutta eipä sitten tarvitse myöhemmin harmitella, että miksi en kokeillut. Ja kiitollisena muistan myös pitkää tekstiilityönopettajauraani. Olen nyt sitten viime vuosina suorittanut Yrittäjän ammattitutkinnon ja erinäisiä koulutuksia, joita olen katsonut tarvitsevani niin yrittämiseen kuin sisustussuunnitteluun liittyen. Toinen tyttäreni on yrittäjä, ja hän on neuvonut minua paljon yrittäjäasioissa; laskemisissa ja kirjanpidossa taas toinen tyttäreni. Ja mies auttaa monissa käytännön asioissa. Olen kiitollinen heille kaikille avusta. Joitakin palveluja olen myös ostanut. Yrittäjän päiviin kun kuuluu muutakin kuin sisustussuunnittelua ja niiden viemä aika on ollut kyllä suurempi kuin osasin kuvitella (laskutukset, tilaukset, toimiston ”ylläpito”, esillepanot jne. jne.) Mutta koitan ”klaarata”. 😊
Onneksi uskalsin
Olen niin tyytyväinen siitä, että uskalsin ryhtyä yrittäjäksi. Sisustussuunnittelun lisäksi haluan keskittyä tulevaisuudessa myös esteettömyysasioihin, koska ne ovat todella tarpeellisia ja tärkeitä ja olen kiinnostunut auttamaan myös niissä.
