Rakennetun ympäristön esteettömyys – toteutuuko yhdenvertaisuus?

Mikäli rakennetuissa ympäristöissä toteutetaan esteettömyydessä VAIN rakennuslainsäädännön minimi, niin ympäristön yhdenvertaisuus ei valitettavasti ole taattu. Ja yhdenvertaisuus on velvoite, joka perustuu YK:n vammaissopimukseen ja kansallisiin säädöksiin. Esteettömyys ei siis ole mielipide, vaan se on sopimus, joka velvoittavaa.

Meistä noin 20 prosenttia tarvitsee esteettömyyttä (ja vielä enemmän väliaikaisesti), mutta kaikki hyötyvät siitä. Aika moni ei-esteettömyyttä tarvitsevakin valitsee mieluummin mukavan loivan luiskan matkalaukkuja tai lastenrattaita kärrätessään tai valitsee tilan, jossa on miellyttävä valaistus jne. Kaikille sopiva suunnittelu on hyvä lähtökohta esteettömään ympäristöön.

Haluan oikeasti uskoa siihen, että jos julkisten tilojen esteettömyysasiat eivät ole kunnossa, niin syynä olisi tietämättömyys, ajattelemattomuus eikä asenne. Ja kun asiaa nostetaan esille, niin tilannekin paranee. Kirjoitin tuohon julkiset tilat, mutta esteettömyyden huomioiminen ulottuu myös muihin tiloihin ja myös tapahtumiin: jos tilat tai tilaisuudet ovat tarkoitettuja kaikille, niin silloin niihin kuuluu yhdenvertaisesti päästä kaikkien. Invalidiliiton Yhdenvertaista palvelua kaikille -merkki on sellainen, johon kannattaa tutustua. Niillä sivuilla on lyhyesti ja selkeästi kerrottu keskeiset palveluntarjoajan asiat.

Esteettömyyttä ei mielestäni pitäisi ajatella pakkona, vaan positiivisena asiana, suorastaan kunnia-asiana, ”suojana” jokaiselle. Siinä olisi tavoitetta. Esteettömyyden esille tuominen on tärkeää, jotta tavoitteisiin päästään.

Kansalaisaloite

Kirjoitan aiheesta juuri tänään siksi, että tänään on Kansainvälinen vammaisten päivä ja tänään EsteettömyysNYT! avaa kansalaisaloitteen allekirjoitettavaksi. Siinä tullaan vetoamaan siihen, että esteettömyyden laiminlyönti on määriteltävä syrjinnäksi ja sanktioitava. Sisällön yksityiskohdista en tiedä. Suosittelen lukemaan heidän sivuillaan olevia julkaisuja, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi siitä, millaista on, kun ei voi osallistua  johonkin tai ei pääse jonnekin. Vaikka em. lukemalla saa paremman käsityksen kuin omista kokemuksistani esteettömyyden parissa, niin kirjoitan niistä muutaman asian silti.

Esteettömyys ja yhdenvertaisuus – millaisiin asioihin olen ”törmännyt”

Kun suoritin sisustussuunnitteluopintoja, niin halusin opiskella esteettömyyskartoittajaksi, jotta voisin huomioida pyörätuolien käyttäjät sisustussuunnittelussa. Muistan hyvin sen, kun vuonna 2015 kuuntelin ihan ihmeissäni Kirsti Pesolaa TAMK:ssa, kun hän kertoi esteettömyydestä meille opiskelijoille. Ei ollut tullut mieleenkään, että esteettömyys on niin monialainen asia. Liikkumisen lisäksi ESKEH-kartoitusmenetelmässä tarkastellaan näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteettömyyttä. Myöhemmin on laajennettu esteettömyyteen myös aistiesteettömyys.

Koulutus oli todella antoisa ja hyvä. Esteettömyys on siitä asti kiinnostanut ja koen sen todella tärkeäksi asiaksi: haluan edistää esteettömyyttä ja haluan huomioida esteettömyyden suunnittelutyössä. Hienoa, kun on päässyt tekemään myös esteettömyyskartoituksia, koska niillä saadaan selvitettyä esteettömyyden tila ja huomataan, mitä asioita voitaisiin kehittää.

Kirjoitan tähän pari asiaa, jotka ovat tulleet USEASTI vastaan esimerkiksi keskusteluissa, lehtiartikkeleissa, tiloissa jne. (Jätän tietty nimet ja paikat mainitsematta.) Haluan kirjoittaa esteettömyydestä positiivisesti, ja siihen seuraavassakin tähtään. Jotta asia siis huomioitaisiin.

Esteettömyyden kokonaisvaltaisuus

”Tämä alue on esteetön, koska siellä on esteetön parkkipaikka” tai ”tilassa on invavessa (mieluummin esteetön wc), joten se on esteetön”.

• Hienoa, että on esteetön parkkipaikka tai esteetön wc, mutta se ei takaa koko tilan tai alueen esteettömyyttä. Onko huomioitu, että esteettömyyttä tarvitseva asiakas on tullut tilaan tai tilaisuuteen kokeakseen tai nähdäkseen jotain tai päästäkseen jonnekin. Esteettömästä parkkipaikasta ei ole paljon iloa, jos ei pääsekään ravintolaan sisälle tai jos ei pääsekään katsomaan koskimaisemaa, jonka vuoksi on tullut paikalle. Nämä muutamana esimerkkinä.
• Esteettömyyttä voisi kuvata ”katkeamattomana ketjuna”, jonka heikoin lenkki ratkaisee esteettömyyden tason. Vai mitä mieltä olette tästä esteettömästä wc:stä. Valitettavasti vastaavia esimerkkejä löytyy paljon Suomestakin. Kuten esimerkiksi se, että hissistä ei ole paljoakaan iloa pyörällisillä apuvälineillä, jos pitää ensin selättää kynnys tai porras…

Esteettömyys kuuluu kaikille

”Me ei tarvita ”esteettömiä juttuja”, kun meillä ei käy sellaisia, jotka tarvitsevat.

• Eivätkö käy siksi, kun sinne ei pääse vai eivätkö käy vain muuten?

Ympäristön aiheuttama esteellisyys

Esteettömyyden ylläpito

Hyvätkään esteettömät ratkaisut eivät toimi, jos niitä ei käytetä oikein, esim.

• luiskaa on mahdotonta käyttää, jos sen alkuun tai loppuun on asetettu kukkaistutus tai vaikkapa mainosteline
• esteettömään pysäköintipaikkaan ei saa autoa silloin, kun siihen on kasattu aurauslumet tai kesällä pystytetty väliaikainen kesäkukkien myyntipiste
• käytävällä saattaa tulla törmäyksiä, jos sinne on kasattu esimerkiksi laatikoita tai muuta sinne kuulumatonta tavaraa.

Nämä asiat olisivat yleensä hyvin järjestettävissä, kunhan vain kiinnitämme huomion niihin.

Jatketaan näistä asioista taas uusissa esteettömyys-julkaisuissa. Aiemmin olen kirjoittanut esteettömästä maaseudusta, esteettömyydestä tai ”esteettömyydestä”, toimitilojen suunnittelusta ja esteettömyydestä yleisesti.

Yhdenvertaisuus tavoitteeksi

Ja mennään kohti tulevaisuutta, jossa yhdenvertaisuus toteutuu rakennetussa ympäristössäkin niin hyvin kuin mahdollista. Tai oikeastaan sen toteutumiselle on oikea hetki NYT eikä tulevaisuudessa. 🙂